Pääkallotalo
Luostarin
munkeilla on koruton kohtalo. Kuolemansa jälkeen munkki haudataan pieneen
hautausmaahan, josta luut myöhemmin nostetaan ja viedään kryptaan,
"pääkallotaloon". Siellä ne ovat kaikkien nähtävillä ja muistutuksena
ihmisen ajallisesta mitättömyydestä.
Stefanoksen luita säilytetään erillisessä luuhuoneessa.
Pyhän Katariinan legenda
Pyhä Katariina syntyi pakanallisen, aristokraattisen perheen
Dorothea-nimisenä tyttärenä Alexandriassa vuonna 294. Dorothea tutustui
kristinuskoon ja sai kasteessa nimen Katariina. Häntä suostuteltiin
luopumaan uskostaan, sillä tuolloinen Rooman keisari Maximianus vainosi
kristittyjä.
Katariina päinvastoin syytti keisaria epäjumalille uhraamisesta.
Kestettyään mitä julminta kidutusta Katariinan onnisui käännyttää jopa
keisarin perheenjäseniä ja Rooman aristokraatteja kristinuskoon.
Kun Katariina viimein oli saatu kidutettua hengiltä, hänen ruumiinsa
katosi. Legendan mukaan enkelit kuljettivat ruumiin Siinain korkeimman
vuoren laelle, joka nyt kantaa hänen nimeään. Katariinan vuoren huippu on
yli 2600 metrin korkeudessa.
Legenda kertoo edelleen, että kolme vuosisataa myöhemmin Justinianuksen
perustaman luostarin munkit löysivät ruumiin, toivat sen alas vuorelta ja
asettivat kultaiseen arkkuun. Katariinan pyhäinjäännösten sanotaan tuoksuvan
hyvälle ja niiden väitetään olevan sarkofagissa luostarin pyhimmissä osissa
edelleenkin.
Lähteitä: Satakunnan Kansa, 13.5.2001
|